Hosea-kalastusaluksemme on tehnyt neitsytmatkansa. Se on nyt varustettu asianmukaisilla laitteilla, sillä laivalle on hankittu valot yökalastusta varten ja kalojen kylmäsäilytyslaatikko, jotta saalis pysyy tuoreena mantereelle saakka. Kun kaikki oli valmista ja asennettu paikoilleen, Aroman miehet lähtivät ensimmäiselle seikkailulleen avomerelle kyläläisten hurratessa ja heiluttaessa heille rannalta. Vielä enemmän riemua syntyi heidän palatessaan, sillä ensimmäisten retkien saalis oli suurempi kuin kukaan osasi odottaa. Kalastajat palasivat riemuiten maihin ja kantoivat olallaan rantaan tonnikaloja, joista suurin painoi peräti 66 kg.
|
Tonnikala on todella arvostettu saalis Filippiineillä, ja nyt niitä on runsaasti Mindoron saaren pohjoispään lähellä. Näin ei kuitenkaan aina ole ollut. Kaikkina näinä vuosina, jolloin olen vieraillut Länsi-Mindorossa (Occidental Mindoro), kalastajat ovat jatkuvasti valitelleet, kuinka vähän elämää saaren lähivesissä on. Erityisen totta se on ollut saaren pohjoisosassa, missä Hosean kaksi koulua sijaitsevat Mamburaon kaupungissa ja Aroman kylässä. Sikäläisten kalastajien saaliit ovat aina olleet niukkoja, ja usein mereltä on palannut kotiin surullisia ja pettyneitä miehiä, kun kaloja ei vain ole löytynyt.
|
Saaren eteläisessä kärjessä olevan San Josen kaupungin lähistöllä on ollut enemmän kaloja, mutta usein miehet ovat sielläkin joutuneet tekemään viikkojen mittaisia reissuja kauas avomerelle saadakseen minkäänlaista saalista.
Kun alustamme valmisteltiin neitsytmatkalleen, kuulimme ällistyttäviä ja ihania uutisia: ennen niin vähäkalaiset, elottomat vesistöt saaren pohjoispäässä olivat yllättäen alkaneet kuhista kaloja. Kaikkein ihmeellisintä oli se, että suuresti arvostettu tonnikala oli ilmestynyt suurina parvina Mamburaon lähelle, samoin maitokalaksi kutsutut kalat parveilivat alueella. Maitokala on hyvänmakuinen, mutta varsin ruotoinen kala. Siksi sitä ei voi verrata arvokkaaseen tonnikalaan, mutta paikalliset rakastavat sitä ja kutsuvat sitä tagaloginkielisellä nimellä bangus. Maitokala voi kasvaa jopa yli metrin mittaiseksi, ja se on Filippiinien epävirallinen kansallinen symboli.
|
|
|
Pastori Sonio ja kyläläiset saaliinsa ympärillä
|
Vierailin viime marraskuussa myös Mindoron eteläkärjessä, San Josessa, missä meillä oli useita kokouksia. Kuuntelin ihmeissäni, miten paikalliset kalastajat valittivat kalojen kadonneen saaren pohjoispäähän Mamburaon ympärille. San Josen kalastajia ärsytti kovasti se, että heidän oli nyt pakko
|
seilata pitkälle pohjoiseen päin löytääkseen kaloja. Herra siunaa Mamburaon ja Aroman alueita, missä herätys vaikuttaa, ja luontokin toimii siunauksen välineenä.
Pastori Soniolla on ollut näky kalastusveneestä, jota ei käytettäisi ainoastaan kalastukseen kyläkunnan yhteiseksi hyödyksi, vaan myös Mindoron saaren ympärillä olevien saarten evankeliointiin. Ensimmäiseksi pastori Sonio haluaa tavoittaa Busuanga-saaren suurimman kaupungin, Coronin. Filippiineillä on 7000 saarta, joten meiltä eivät työt ihan hetkessä lopu.
Jumala ei ole kehottanut meitä kiinnittämään katsettamme siihen, minkä voimme nähdä luonnollisilla silmillämme. Hän ei myöskään kehota meitä järkeilemään, mahtaisiko joku asia olla mahdollista toteuttaa. Ei, vaan kuten apostoli Paavali sanoo 2 Kor. 4:18:
|
|
”Me emme kiinnitä katsettamme näkyviin vaan näkymättömiin, sillä näkyvät ovat ajallisia mutta näkymättömät iankaikkisia.”
|
|
Jumala haluaa meidän kurottavan eteenpäin niitä päämääriä kohti, jotka Pyhä Henki on istuttanut meidän sydämeemme, mutta joita meidän inhimilliset silmämme eivät vielä voi nähdä.
Herra on tehnyt yliluonnollisia luomakuntaan liittyviä ihmeitä Vanuatun saarella, joten miksipä näin ei tapahtuisi Mindorossakin? Uskoimme ihmeisiin ja katsoimme Hengen silmin tulevaisuuteen. Näin alkoi kalastusaluksemme rakentaminen. Siitä lipsahti vahingossa vähän rantavesien kiitäjää suurempi paatti. Rakentajilla oli mittanauha venähtänyt avomerialuksen mittoihin, mutta silläkin oli tarkoituksensa Jumalan suunnitelmissa.
VANUATUN IHME
|
Eräässä Vanuatun saarella olevassa kylässä tapahtui muutama vuosi sitten suuri ihme. Kylän halki aiemmin virrannut joki oli ollut kuivuneena 14 toivottoman pitkää vuotta. Ennen niin elävä ja hyvinvoiva kylä oli veden ja ruuan puutteessa kuihtunut ja kyläläiset näkivät nälkää, sillä joki ja sen kalakanta olivat elintärkeitä ravinnon ja toimeentulon lähteitä.
Tuntemani evankelistat
saivat sydämelleen mennä kylään vierailulle, saarnaamaan ilosanomaa
Kristuksesta. Matkan seurauksena kyläläiset tulivat uskoon. |
Evankelistat kysyivät heimopäälliköltä, mikä oli kylän suurin ongelma. Nämä kertoivat, että pahinta oli se, että ennen niin elävä ja kaloja täynnä ollut joki oli ollut pitkään täysin kuiva. Evankelistat siunasivat joenpohjan yhdessä kyläläisten kanssa ja julistivat sille elämää. Yön aikana Herra teki suunnattoman ihmeen. Seuraavana aamuna, kun kyläläiset heräsivät, joenuoma oli täynnä vettä ja kaloja, kun Jumala oli kirjaimellisesti avannut vesilähteet ja virta toi kauan odotetut kalaparvet mukanaan. Kun Herra antaa siunauksen, niin luontokin syttyy jälleen elämään.
TOINEN KALASTUSALUS
Koska Mamburaon ja Aroman lähistöllä on paljon kaloja, olemme päättäneet hankkia toisen kalastusaluksen. Uskon, että saamme siihen tarvittavat varat pian kokoon. Jumala on luvannut siunata sitä, joka hyvää tekee.
|
|
| "Älä kiellä tarvitsevalta hyvää, milloin sitä tehdä voit." (San 3:27) |
KOULUJEN LOPPUKOKEET
Filippiineillä on nyt lukuvuoden loppukokeiden aika kaikissa kouluissa, joten meidänkin koulukkaamme pakertavat kokeiden parissa näyttääkseen, mitä kaikkea ovat oppineet. Kolme vuotta opiskelleet oppilaamme ovat siirtymässä jatkamaan opintojaan valtion kouluun. Nämä vanhimmat oppilaamme lähtevät pian hartaasti odottamalleen luokkaretkelle. Se kuuluu opetussuunnitelmaan, ja tietenkin järjestämme sen lapsillemme ilomielin. Pienille oppilailleni se on aivan erityinen kokemus, koska monilla ei ole mahdollisuuksia päästä koskaan kotikyläänsä pidemmälle. Viime vuonna koulun retki tehtiin saaren toiseen päähän, ja lapset olivat iki-ihastuneita.
|
Mamburaon koulumme pääopettaja Nheng Sonio lähetti muutama päivä sitten meille kirjeen, jossa hän kertoi ihastuneensa poikani Christopherin suunnittelemaan, "Minun taivaani " -kirjan pohjalta luotuun tietokonepeliin. Se on esikouluikäisille tarkoitettu interaktiivinen tietokoneella luettava ja pelattava ”kirja”, jossa elementit liikkuvat ja lapsi saa tutustua taivaasta kertoviin asioihin. Nheng kertoi innostuneena, kuinka mainio opetusväline peli on, kun opettajat kertovat oppilailleen taivaasta. Voit tutustua peliin ja hankkia sen tämän linkin kautta. |
UUTISIA PAPUA UUDELTA GUINEALTA
Hosean tekemä lähetystyö on levinnyt jälleen uudelle alueelle Papua Uudella Guinealla. Pastorimme Caspar Tambian matkusti pastoriryhmänsä kanssa joulukuussa 2009 Moroben maakunnassa sijaitsevaan Laen kaupunkiin pitämään kokouksia. Se on maakunnan toiseksi suurin kaupunki, johon iski voimakas maanjäristys vuonna 2007 aiheuttaen melkoista tuhoa alueella.
Nyt, kaksi vuotta myöhemmin, pastori Caspar matkusti ryhmänsä kanssa alueelle pitämään kokouksia. Sato oli suuri: kaikkiaan 2 520 ihmistä sai kokea pelastuksen! Monet kokouksiin tulleet eivät koskaan aiemmin olleet nähneet ihmeitä tai sitä, että ihmiset kaatuvat Jumalan voiman alle. |
|
Kun viisi pastoriamme
rukoili ihmisten puolesta, Jumala kosketti heitä voimallisesti ja teki
monia ihmeitä, niin että sairaat parantuivat. Monet näistä uusista
uskovista halusivat heti päästä kasteelle, mutta se kyetään
järjestämään vasta huhtikuun suurten kokousten aikana.
Yksi pastoreistamme matkustaa nyt Laen kaupunkiin opettamaan näitä uusia uskovia. Meidän ainoa, mutta melkoisen suuri ongelmamme on, mistä ja miten löydämme hengellisen kodin heille kaikille? Kun seurakuntaan olisi kerralla tulossa useampi tuhat uutta jäsentä, minkä tahansa kirkon seinät pullistelisivat pahasti. Toimivia seurakuntia ei kaupungissa juurikaan tunnu olevan, mutta siellä olisi saatavilla vanha, tyhjä kirkkorakennus, joka on myynnissä pastorin kuoltua.
Meillä ei kuitenkaan
ole varoja sen ostamiseen, sillä herätys on levinnyt Papua Uudella
Guinealla hyvin nopeasti ja meillä on jo monta muutakin kiireellistä
hankintaa odottamassa. Useita kirkkorakennuksia on joko rakenteilla tai
suunnitelmissa, sillä monin paikoin uskovat kokoontuvat taivaan tähtien
alla tai tavattoman huonokuntoisissa majoissa. Kiireellisin hankintamme
on kuitenkin sähkögeneraattori, jonka vastavalmistunut Raamattukoulumme
tarvitsee, jotta pastorioppilaamme voivat opiskella myös iltaisin.
Aiemmassa uutiskirjeessäni (elokuussa 2009) kerroin pastori Apolloksesta, joka jäi rakentamaan kirkkoa Madangin alueelle. Hän on nyt saanut urakkansa valmiiksi ja 50 uudella uskovalla on siellä viimein hengellinen koti ja katto pään päällä. Kirkot rakennetaan paikallisista ”puskamateriaaleista”, joten kirkon pystyttäminen on huomattavasti yksinkertaisempaa kuin länsimaissa, mutta vaatii silti varoja.
Muutama vuosi sitten pidin kokousta vastasyntyneessä kirkossamme, jonka seinät olivat keppien varassa heiluvia muovisäkin repaleita. Monsuunisateet olivat liottaneet maan mutaiseksi ja tehneet ilman höyryiseksi. Papualaiset naiset näyttivät niissäkin oloissa rehevän kauniilta, mutta minä muistutin lähinnä uitettua kissaa. Olihan minulla kyllä laukussani sähkökäyttöiset hiustensuoristajat, mutta kukaan ei ollut kertonut, ettei alueella ole sähköä.
Olen tottunut saarnaamaan puun alla ja asumaan miljoonan tähden majoituksissa (= tähtitaivaan alla) tai mitä merkillisimmissä paikoissa, mutta tuo muovisäkki-kirkko teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Haluaisin tarjota rakkaille uskonsisarille ja -veljille edes vaatimattoman tuulen- ja sateensuojan, jos siihen on pieninkin mahdollisuus.
Me lännessä elävät uskovat valittelemme liian usein tyhjänpäiväisistä asioista. Pastorit opiskelevat markkinointia saadakseen ihmiset liikkeelle, mutta silti kirkot ovat enemmän tai vähemmän tyhjiä. En ole uusia metodeita vastaan, mutta usein seurakunnat ovat kuin huono ilmastointilaite: ne puhaltavat kyllä ilmaa ja pitävät ääntä, mutta niissä ei ole tehoa.
Jumala on antanut meidän käyttöömme tehokkaita aseita, jotka todella vetävät ihmisiä Sanan kuuloon. Yksi niistä on voimaevankeliointi, jossa ihmeet ja merkit seuraavat julistettua Sanaa. Papuan ryhmämme elää ja evankelioi samalla tavoin kuin alkukirkon apostolit tekivät. Seuraukset ovat käänteentekeviä: herätys leviää kulovalkean tavoin Papualla, syntiset katuvat tekojaan ja sairaat saavat parantua vaivoistaan. Vilja on kypsää, mutta niittomiehiä ja resursseja ei ole riittävästi elopelloille.
TONGAN KOULUMME
ON SAANUT TONTIN
Tongalla oleva
koulumme on viimein löytänyt tontin, jolle uusi rakennus voidaan
pystyttää. Vapaista maapalstoista on puute Tongan vanhan perustuslain
tähden. Se määrää, että jokaisen 16 vuotta täyttäneen pojan on saatava
vuokrata ”puskasta” maapalsta pientä maksua vastaan. Tätä tonttia
kutsutaan nimellä "api-tukuhau" ja se on 8,25 eekkerin (3,34 ha)
suuruinen alue.
|
|
|
Poika saa myös kotikylästään maapalstan kodin perustamista varten. Vanha käytäntö oli aikoinaan oivallinen, mutta valitettavasti nopeasti lisääntynyt väkiluku ja väestön siirtyminen asutuskeskuksiin on tehnyt tämän koko ajan vaikeammaksi toteuttaa. Lisäksi se on aiheuttanut sen, että vapaita tontteja on lähes mahdoton löytää.
Vaikka olikin vaikeaa löytää oma tontti koulua varten, Jumala ei koskaan jätä alkamaansa työtä kesken. Kuten jo aiemmassa uutiskirjeessä mainitsin, eräs miljonääri oli tarkkaillut pientä Hosea-kouluamme ja saanut sydämelleen kustantaa niin uuden koulun rakentamisen kuin sen tulevan ylläpidonkin. Hän on päättänyt rakentaa tilat niin suurelle koululle, että oppilaat voivat opiskella siinä lukion loppuun saakka. Nyt, kun tarvittava tontti on löydetty, rakentaminen päästään aloittamaan ja pian me vapaudumme käynnistämään uuden projektin toisella Tongan saarella.
Ensimmäinen reaktioni oli täydellinen ällistys: "Tällaista tapahtuu vain elokuvissa!" Tongan siunaus ei kuitenkaan ole unta vaan ihana osoitus siitä, kuinka Jumala haluaa siunata meitä. Uskon, että olemme astumassa aikakauteen, jossa Herra antaa meille kuuluvan perintöosan takaisin ja palauttaa kaiken sen, minkä vihollinen on vuosien mittaan meiltä ryöstänyt.
Anne
|
|
