| UUTISKIRJE SYYSKUUSSA 2020
Hei taas, kaikki rakkaat uutiskirjeen lukijat!
Koronasta huolimatta työmme jatkuu Filippiineillä ja myös Tyynenmeren saarilla. Olen iloinnut Hosea-kirkkojemme pastoreiden uutteruudesta ja opettajista, jotka väsymättä ovat jaksaneet julistaa evankeliumia syrjäisillä seuduilla.
Hosea on saanut opetusministeriöltä erityisluvan aukaista koulut. Tätä lupaa ei ole vielä valtion kouluilla eikä muilla yksityiskouluilla, vaan ne saavat avata ovensa vasta ensi vuonna. Ilmeisesti hyväntekeväisyystyömme saarella on tehnyt vaikutuksen.
Toki viranomaiset valvovat toimintaamme, mutta he ymmärtävät hyvin, että on mahdotonta pitää etäkoulua slummilapsille: slummien asukkailla ei ole etäoppimiseen tarvittavaa tekniikkaa majoissaan, kun ei ole aina edes sähköä. Kaikkein köyhimmät eivät voi sijoittaa rahaa tietotekniikkaan, sillä jo ruoasta on puutetta. Olemme ahkerasti jakaneet ruokaa koulujen alueilla oleville perheille helmikuusta lähtien, ja siksi he ovat ylipäänsä hengissä. Kun ei ole työtä, ei ole tuloja etkä voi ostaa ruokaa.
Jaamme ruuan heimolle
Uudet koulukkaat ovat innoissaan koulun alkamisesta. He pääsevät kouluun ensimmäistä kertaa. Opettajat ovat myös helpottuneita, sillä on ollut hankala tehdä paperiversioita oppitunneista ja jalkaisin jaella niitä majasta majaan pitkin kaupunkia sekä valvoa, että tehtävät on myös tehty. Heimoalueilla opettajat tosin vielä joutuvat toimimaan tällä systeemillä, eli viemään materiaalin majasta majaan, samoin Manilan koulumme on edelleen karanteenissa.
Mindoron saarella ei ole nyt ollut ainuttakaan koronatapausta - kiitos rukouksista! Tämä on voitto, sillä kyseessä ei ole mikään pikku saari. Opettajat ovat innokkaasti tehneet evankeliointiretkiä tavoittaakseen heimoja, joille evankeliumin sanoma on vieras. He ovat vaeltaneet vuorille neljän tunnin kävelymatkan päähän tiheän aluskasvillisuuden seassa, satoi tai paistoi. Vuoritiet ovat mutaisia, ja he ovat joutuneet ylittämään myös jokia. Matkanteko helteessä on kuluttavaa, varsinkin, kun joudutaan kuljettamaan mukana vaate- ja ruokapakkauksia, kattiloita ja ruokatarvikkeita. Myös vesi on kuskattava mukana.
Corona etäis opetusta
Meille on lahjoitettu tontti mangya-työtä varten, ja se on saanut nimekseen ”Toivon kylä” (Hope village). Ei se tosin oikea kylä vielä ole, sillä siellä ei ole varsinaisia rakennuksia, mutta tarkoitus on pystyttää sinne vaatimaton bambukirkko. Hope village -työ on kuitenkin mennyt jo vauhdilla eteenpäin. Ensin tontilla ei ollut heimolaisia ollenkaan, mutta nyt siellä on jo 50 heimoperhettä asumassa. Heidän risumajojaan on ilmaantunut sinne.
Tällä viikolla paikalle saapui kolmen päivämatkan päästä yksi heimo lisää. Heimolaiset olivat kuulleet, että vuorella tapahtuu jotain outoa. Heimo ei koskaan ollut kuullut Jeesuksesta eikä ilosanomasta. Pastori Sonio selvitti heille kaiken alusta lähtien. Heille pitää puhua lapsen selkokielellä. Sanoma meni perille, ja uusia kansalaisia syntyi taivaan valtakuntaan.
Pidämme heimoista huolta monella tavalla, mm. jakamalla vaatteita ja ruokaa. Monet kaupunkilaisista ovat liittyneet työhömme mukaan, sillä he näkevät kirkon, joka todella tekee käytännön työtä ihmisten auttamiseksi.
Tämä on avain, jonka Herra antoi palvelutyömme alussa, ja sitä käytämme. Menemme köyhien ja puutteenalaisten luokse, julistamme Sanaa, teemme auttamistyötä ja koulutamme lapsia. Tämän työn vuoksi olemme saaneet viranomaisilta luvan liikkua ympäri saarta, vaikka saari virallisesti on vielä karanteenissa.
Heimon maja Toivon kylässä
Karanteenin loputtua pääsemme vielä 300:n heimolapsen kouluun, joka sijaitsee tiettömän taipaleen päässä kaukana kaikesta asutuksesta. Sinne on 10 kilometrin kävelymatka San Josesta. Valtio on perustanut tämän koulun mutta jättänyt sen sen jälkeen ilman tukea. Koulu ei saa minkäänlaisia koulutarvikkeita tai opetusmateriaaleja eikä sen pyyntöihin vastata. Oppilaat opiskelevat bambukatoksen alla, ja opettajat ovat epätoivoisia. Hosean opettaja tapasi tämän koulun opettajan ja kysyi sitten minulta, voimmeko auttaa. Sydämeni heltyi, sillä kyse on sentään pienistä lapsista. Tämä koulu on siis vielä koronakaranteenissa, mutta kaikki opetusmateriaaleihin tarkoitettu raha on jo kerätty ja lähetetty Filippiineille odottamaan koulun alkamista.
Suuri kiitos jokaiselle lahjoittajalle! Teidän avullanne työ on mennyt eteenpäin ja olemme pitäneet slummilapset ruuassa. Olette suuresti osallisina tässä lähetystyössä.
Siunauksin, Anne
Tässä uusin kirjani jos haluat lukea Jumalan ihmeistä
kirjaa voi tilata Hosean web sivuilta, www.hoseaministry.org
Lääkintämissiossa hoideltiin 450 potilasta. Vuokrasimme paikallisen linja-auton
kuljettamaan Gamotin mangya-heimolaisia Bulalacaon heimokirkkoomme, jossa
missio pidettiin, sillä monet lapset ja vanhukset olivat liian heikossa kunnossa
tehdäkseen matkaa jalan. Juuri nyt on flunssa-aika, ja monilla heimolaisilla on myös vikaa keuhkoissa. He asuvat vuorilla risumajoissaan, joissa on kylmää tällä hetkellä. Lisäksi heikko ravinto alentaa immuniteettia, joten kokonainen sairauksien kirjo oli meitä vastassa. Olen todella kiitollinen lääkärille ja hammaslääkärille. He raivasivat kiireiseen aikatauluunsa tilaa varta vasten Hosean lääkintämission tähden.
|
