|
UUTISKIRJE HELMIKUU 2015
Heippa rakkaat uutiskirjeen lukijat,
 |
| Lapset siivosivat rannan |
Tällä kertaa haluaisin kertoa teille tilanteesta, joka on kohdannut Tongalla, Vavaʻ´un saarella, sijaitsevaa kouluamme. Olemme lopetusuhan alla, sillä olemme menettämässä vuokraamamme koulurakennuksen tämän vuoden lopussa Olen kertonut tästäkin koulustamme usein uutiskirjeissä, mutta tässä muistin virkistämiseksi hieman siitä, mitä on tapahtunut viime vuosien aikana:
Saimme ihmeellisesti luvan kristillisen koulun perustamiseen vuonna 2007, ja siitä saakka olemme taistelleet kynsin ja hampain Vava'un saarella asemastamme päälle vyöryvää kivimuuria vastaan. Tongan koululaitoksen romahdettua jo vuosia aikaisemmin mormonit havaitsivat mahdollisuutensa tulleen ja perustivat saarille upeita kouluja, joissa annetaan opetusta ala-asteesta lukion loppuun saakka. Heiltä oli kuitenkin jäänyt esikoulutuksen tarve vaille huomiota, joten siihen saumaan saimme luvat kristillisen esikoulun ja koulun käynnistämiseksi. Siitä saakka olemme olleet kiusallisena ”kivenä mormonien kengässä”.
Pääopettajamme Dorothyn johdolla Vava'un pikkuinen kristillinen esikoulumme on kiivennyt akateemisesti loistaviin tuloksiin, mistä annamme kiitoksen ja kunnian Jumalalle. Viimeisinä vuosina meillä on ollut siellä myös peruskoulun ykkös- ja kakkosluokat, ja oppilaita siten yhteensä 90-100 joka vuosi.
Koulumme on kokenut monenlaista vastustusta ja pettymyksiä matkan varrella, mutta olemme myös kokeneet monissa asioissa valtavia ihmeitä. Viimeisen suuren taifuunin (nimeltään Ian) rypistellessä Tongaa tammikuussa 2014 taifuunin keskus osui Ha'apai saariryhmään. Vava'u on heti sen vieressä, joten taifuunin tuoma suunnaton tuho iski myös Vavaʻ´ulle. Myrsky oli voimakkuudeltaan nelosluokkaa, kun asteikko on 1-5. Tuulten voimakkuus nousi puuskissa jopa yli 250 km/h.
Seurailin kotonani tv:stä ja lehdistä myrskyn etenemistä. Minua pelotti ja masensi. Ensimmäiset satelliittikuvat eivät antaneet pahemmin ilon aihetta, sillä maisemat näyttivät lähinnä sotatantereelta. Meidän koulumme sijaitsee vanhassa, huonokuntoisessa rakennuksessa, jossa joskus aikoinaan toimi pankki. En mitenkään voinut uskoa sen kestäneen tuollaisen taifuunin tuhovimmaa. Itse asiassa rakennus on niin huonossa kunnossa, että jos sumopainijaa muistuttava normaali tongalainen nojailisi rakennukseen, se varmaan kallistuisi pahasti.
Tietoja taifuunin tuhoista alkoi tippua. Kuulin, että 90% Ha'apai-saariston sähköntuotannosta oli poikki. Se tarkoitti sitä, että myös nettiyhteydet olivat poikki. Minulla ei ollut mitään keinoa saada yhteyttä Dorothyyn. Sydän kylmänä odottelin tietoja. Viikon kuluttua Dorothy sai Fidzin kautta kännykällään yhteyden minuun. Hän ilmoitti: ”Koulu on pystyssä!” Se tuntui meistä uskomattomalta. Rakennuksen ympärillä on täytynyt olla nippu Taivaallista väkeä puskemassa tuulta päin, muuten tämä ei olisi ollut mahdollista. Rakennuksen katto vaurioitui pahoin ja vettä vuosi sisään Niagaran lailla, mutta sitä paikkailtiin miten parhaiten kyettiin.
Vava'un pääkaupungissaNeiafussa, jossa Hosea-koulumme sijaitsee, ei yksinkertaisesti ole juuri koskaan tontteja tai rakennuksia tarjolla vuokrattaviksi. Ainoa toivomme on tähän asti ollut rakennus, jossa olemme alusta asti olleet vuokralaisina, mutta nyt siis olemme menettämässä tämänkin.
Tonga on pikkuhiljaa vuosien aikana valunut mormonien hallintaan. Joka vuosi heidän kouluistaan valmistuu uusia mormonilähetyssaarnaajia, jotka tehokkaasti käyvät saaria läpi, etsien uusia jäseniä kirkkoihinsa. Esikoulumme toimittua pari vuotta saimme yllättäviä vieraita: mormonilähetystö tuli kertomaan, että he haluaisivat ostaa esikoulumme. Hosea ei kuitenkaan ole myytävänä, ei mistään hinnasta.
 |
| Hosea lapset kouluretkella |
Meidän koulumme on edelleen ainut kristillinen esikoulu Vavaʻ´ulla. Koska opetuksemme taso on erittäin korkea ja maineemme on kiirinyt kaikkialle saarella, myös mormonivanhemmat yrittävät saada lapsensa meidän kouluumme. Olemme toivottaneet heidätkin tervetulleiksi. Heitä koskevat samat säännöt kuin muitakin huoltajia: kaikkien vanhempien on osallistuttava raamattutunneillemme joka viikko. Systeemi on toiminut hienosti.
Nyt olemme kuitenkin uuden, suuren haasteen edessä, juuri kun kouluvuosi on alkanut. Opetusministeriö on ilmoittanut, että rakennuksemme on liian huonokuntoinen ja siten vaarallinen lapsille. Sieltä kerrottiin, että saamme ottaa sisään enintään 40 oppilasta (kun tähän asti heitä on ollut noin 100, mukaan luettuina peruskoulun ykkös- ja kakkosluokkien oppilaat) ja että saamme jatkaa esikoulun pitämistä, mikäli rakennamme välittömästi kaksi wc:tä lasten käyttöön.
Rajoitus iskee oppilaisiimme kipeästi. Meillä ei kuitenkaan ole mitään muuta vaihtoehtoa, sillä tontteja tai rakennuksia ei juuri nyt ole saatavilla. Opetusministeriön määräysten mukaisesti rakennuksen katto piti korjata. Dorothylta saamani viestin mukaan he ovat löytäneet vanhan purjeen, jolla katto on tehty vedenpitäväksi.
Suurempia korjauksia ei talossa enää kannata tehdä, sillä omistaja ilmoitti yllättäen ottavansa rakennuksen käyttöönsä tämän vuoden lopussa. Hienosti toiminut koulumme on siten lopetusuhan alla. Emme tiedä omistajan suunnitelmista, mutta meidän on nyt pakko löytää jostain uusi vuokratila, joka sopisi koulumme käyttöön. Siinä pitäisi olla iso piha, jolla lapset voisivat leikkiä. Länsimaissa tällaisen rakennuksen löytäminen olisi helppoa, mutta Tongalla se on todella vaikeaa. Sitä paitsi kukaan ei huolisi vilkkaita koululaisia naapurikseen, jos jostakin ihmeellisesti löytyisi vuokratalo. Tätä ihmettä nyt kuitenkin kipeästi tarvitsemme. Omaan rakennukseen meillä ei ole varoja. Tarvitsemme nyt rukousta enemmän kuin koskaan, ettei vuosien hyvä työ valuisi hukkaan. Rakkaat ystäväni, liityttehän mukaan taistelemaan kanssani rukouksessa tämän niin tärkeän asian puolesta?
Tässä on puristettu muutama suolainen kyynel poskille asian tiimoilta, mutta periksi en aio antaa! Uskon, että jostain tipahtaa armopala työn jatkamiseksi. Ihmeitä on ennenkin tapahtunut. Sitä rukoilen nytkin.
FILIPPIINIT
Filippiineillä Hosea-tiimimme on käynyt jälleen ruuanjakeluretkellä mangya-heimon luona. Ruoka on vaatimatonta: riisiä, nuudeleita ja sardiineja. Jos vatsan täytteenä ei ole mitään muuta kuin tyhjää, niin tämä on heille herkkuruokaa. Etenkin lapset ovat aliravittuja ja joutuvat usein olemaan monia päiviä ilman ruokaa. Jeesus itse antoi meille käskyn ruokkia ja vaatettaa puutteenalaisia.Matt. 25:40 sanoo: "Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle."
 |
|
Ruuanvalmistus Mangyoille
|
Käytännön apu ja evankeliumin julistaminen yhdessä on toimiva yhdistelmä. Kun siihen lisätään Jumalan Pyhän Hengen voima, niin työ menee vauhdillaeteenpäin. Niillä köyhillä alueilla, joissa Hosean työssä liikumme, saa todella huljua yksinäisenä länsimaalaisena paikallisten kanssa - en ole törmäillyt siellä muihin albiinoihin. Länsimaiset ihmiset ovat kiinnostuneita "lasikirkoistaan" ja kaikesta, mikä kiiltää ulkoisesta kunniasta. Toki itsekin olen välillä kysellyt asioiden järkevyyttä, mutta tulokset vuosien työstä ovat osoittaneet Herran olevan hommassa mukana. Kenttä on suunnaton, ja ovet ovat apposen auki vaikeille alueille. Itse asiassa työkenttä on kasvanut niin suureksi, että huimaa. En tee tätä työtä yksin. Tämä on ryhmätyötä, jossa myös esirukoilijat sekä jokainen teistä on mukana.
 |
|
Lahjoitimme vaatteet heimolle
|
Australian Hoseasta lähtee Trevor Majoinen huhtikuussa jälleen Filippiineille viemään työtä eteenpäin ja valloittamaan uusia saaria. Itse saan hiukan hengähtää ennen Suomen matkaa. Tarkoitus olisi saada uusi kirja valmiiksi kesäksi, mutta ajasta on puutetta, mistäpä muusta, kun vuorokaudessa on mystisestiliian vähän tunteja.Tänä vuonna Suomen osuudeksi jää vain yli kuukausi. Teen vierailut myös Ranskaan ja Viroon, joissa toivon näkeväni Jumalan Hengen väkevää vaikutusta. Eiköhän se olisi jo Suomenkin vuoro kokea Jumalan voimavaikutuksien rysäys, minkä Herra näytti jo 30 vuotta sitten tapahtuvaksi lopun aikana.
Runsaasti siunaten teitä,
Anne
|
