Thursday, March 28, 2024
Home Page Testimonies About Us Supporting Us Photos Videos Newsletters english Upcoming projects Contact Us

Hosea Ministry International

Uutiskirje
24.01.2015

img01dec2014news.jpg
UUTISKIRJE

TAMMIKUU

2015


Uutiskirje 23.1.2015

Hei, ystävä!

Hosean tiimi Filippiineillä on löytänyt uuden kohteen Oriental Mindorosta, Gamot-nimiseltä alueelta. Rukoukseni onkin aina ollut, että työmme voisi laajentua nimenomaan alkuperäisheimojen asuinalueilla.

Oriental Mindoro on vuoristoa, ja siellä mangya-heimot asuvat piilossa aikamme sivilisaatiolta. Jos ajattelet kulttuuriantropologien tapaan, ettei heimoja ja niiden kulttuuria saisi ”häirit䔝, olet melkoisen väärässä etkä yksinkertaisesti tunne näitä heimoja. Ne asuvat alkeellisesti ja kärsivät monenlaista puutetta. Heimolaiset ovat sairaita ja aliravittuja, ja heidän elinikänsä on alhainen. Maailmankatsomukseltaan he ovat usein animisteja, ja animistiset uskomukset ovat tuoneet paljon negatiivisia asioita heimojen elämään. Koska heimot elävät hyvin pienissä yhdyskunnissa, erilaisia perinnöllisiä sairauksia on runsaasti.

imgjan2015people01.jpg

Vaatteiden jakoa heimolle

Sydämeni särkyy aina nähdessäni tämänkaltaisen kerjäläisjoukon ilmaantuvan vuorilla olevaan Hosean mangya-heimon kirkkoon. Aloitimme seurakunnan 19 jäsenellä, ja nyt määrä on lisääntynyt 100:lla. Kasvua on koko ajan. Rukoukseni on, että tavoittaisimme kaikki alueen alkuperäisheimot. Mangya-heimon pastorimme Celsa (lausutaan suomalasittain Elsa) on tehnyt mahtavaa työtä alueella ja voittanut heimolaiset puolelleen. Kun "Elsa" alkoi tehdä mangya-työtä, muiden kirkkojen pastorit käänsivät selkänsä hänelle, sillä heimotyötä ei pidetä minkään arvoisena. Hän sai osakseen samanlaista halveksuntaa kuin mangya-heimolaiset saavat ulkopuolisilta.

Juuri tämän halveksunnan tähden heimot piileskelevät ja elävät omissa oloissaan. Kun he tulevat kaupunkien toreille tarjoamaan käsintehtyjä tuotteita myyntiin, he vaeltavat vuorilta paljain jaloin, usein ilman kunnon vaatetusta, jo viiden aikaan aamulla vältelläkseen muita ihmisiä, huutelua, sylkemistä ja parjausta. Jeesukselle kaikki nämä heimolaiset ovat kuitenkin kallisarvoisia, eikä kenenkään pitäisi elää tällaisessa kurjuudessa. Slummityön alussa kuvittelin, ettei pohjemmalle enää voi ihminen joutua, mutta Herra antoi työkentäksi vieläkin kurjemmat tämän jälkeen: alkuperäisheimot.gum

imgjan2015church01.jpg imgjan2015church02.jpg

Evankelioitu heimoa

Heimo kuntelee sanomaa

Viime kerralla, kun Hosean pääkirkkomme pastori Sonio vieraili vuorilla, järjestimme jälleen ruokailun mangya-kirkossa. Pääkirkon jäsenet olivat tapansa mukaan keränneet käytettyjä vaatteita säkettäin mangyoille vietäväksi, vaikkei heillä itselläänkään ole paljon mitään. Olen todella yllättynyt, kuinka seurakuntiemme filippiiniläiset jäsenet ovat avanneet sydämensä vielä huonommassa asemassa oleville ja keräävät keskuudestaan vaatteita ja ruokatarvikkeita.

Mangya-kirkkomme ympärille kerääntyy aina nälkäisiä ja uteliaita heimolaisia ihmettelemään, mitä siellä tapahtuu, ja pastori Sonio tapasi myös syrjäiseltä Gamot-alueelta tulleen pastorin. Tämä oli masentunut ja epätoivoinen eikä halunnut saarnata enää. Pastori Sonio matkusti alueelle ja rohkaisi nuutunutta pastoria jatkamaan sanoen: "Et voi noin vain jättää pastorin työtäsi, koska sinulla on kutsu Jumalalta. Ei Jumalan kutsua voi paeta mihinkään, niin kuin kuvittelet, se on iankaikkinen.” Mangya-pastori sanoi, ettei kukaan koskaan ennen ole rohkaissut häntä. Hän jatkoi, että kukaan ei koskaan tule heidän luokseen, kaikki ovat unohtaneet heidät, eivät välitä, eivät halua auttaa. Hän on pyytämällä pyytänyt apua hädän hetkellä, soittanut joihinkin kirkkoihinkin, mutta nämä suhtautuvat halveksien häneen, koska hän on mangya-pastori. He eivät piittaa mangya-heimoista ja sanovat, ettei niistä kannata välittää, ne ovat likaisia ja köyhiä. Tällainen työ ei ole heidän mielestään arvokasta, ja he suhtautuvat siihen ikään kuin Jumala ei ketään siihen työhön kutsuisi - paitsi korkeintaan sellaisia, jotka eivät mihinkään muuhun pysty.

imgjan201501.jpg

Ruoka maistuu

Pastorimme ja opettajamme kutsuivat tämän nimenomaisen mangya-pastorin Hosean Mamburaon koululle viettämään joulujuhlaa kanssaan. Hän tuli ja oli ihmeissään ja onnellinen, kun sai olla heidän seurassaan. Monet Hosea-seurakuntamme jäsenistä antoivat hänelle pieniä lahjoja, kuten saippuaa tai pikku paketin kahvia. Nena Sonio antoi hänelle sardiinipurkkeja, hammastahnaa, riisiä sekä vähän rahaa heimolle vietäväksi siitä rahasta, jonka Hosea oli kerännyt taifuuniavustuksiin Oriental Mindoron puolelle.

Pastori purskahti itkuun ja nyyhkytti, että hän tuntee nyt olevansa pidetty ja että ihmiset rakastavat häntä tässä paikassa. Muut Hosea-pastorimme rohkaisivat häntä menemään takaisin palvelutehtäväänsä Gamotin mangya-heimon luokse, sillä se on arvokasta työtä. Pastorin ei tulisi välittää siitä, että kaikki eivät arvosta hänen työtään näiden puutteenalaisten luona. Hän lähti työhönsä rohkaistuneena ja uskoen, että Jumala on kutsunut hänet. Sonion pastoripari menee alueelle nyt niin usein kuin voi ja vie heimolle kaikkea, mitä saamme kerätyksi.

imgjan2015outside01.jpg imgjan2015outside02.jpg
Pastori Elsa jakaa vaatteita

Sopisiko farmarit


Nämä heimot ovat todella surkeita "puskaheimoja", siksi kukaan ei edes välitä saarnata niille Jumalan sanaa. Pastorimme Nena Sonio on jo tavannut Gamot-heimolaisia, kun eräs nainen tästä heimosta tuli hänen luokseen ja kerjäsi häneltä edes yhtä tikkukaramellia. (Olemme usein jakaneet heimon lapsille tikkareita ruuan yhteydessä.) Tämä nainen sanoi haluavan tikkukaramellin viedäkseen sen lapsilleen, sillä hänen lapsensa olivat olleet jo kaksi päivää syömättä. Hän kertoi, että kaikki banaanipuut ja kaikki, mitä heimolaiset olivat istuttaneet saadakseen ruokaa, olivat tuhoutuneet viime taifuunissa. Nyt heimolla ei ole edes mitään myytävää torilla.

Uskon, että Herra on avannut meille tien tälle alueelle ja tähän heimoon, jotta voimme aloittaa palvelutehtävän siellä. Uskon myös, että Herran avulla voisimme auttaa näitäkin alkuperäisheimoja tuntemaan Kristuksen ja vapauttaa ne todelliseen vapauteen vuosisatojen kurjuudesta. Seuraavan lääkintämission aiomme suunnata myös tälle heimolle. Oletan, että pian sinne syntyy jo 7. Hosea-seurakunta. Jumala on avannut meille ovia maan pimeimpiin paikkoihin, jotta kirkkaus voisi ne valaista.

Kunnioitan suuresti Bulalacaon heimon "Elsa"-pastoria ja hänen sitkeätä tarmoaan. Kun viimeksi vieralin heimokirkossamme, oli Elsa pistänyt tuulemaan. Hän oli tehnyt sementtitöitä kirkon edustalla ja istuttanut kukkapenkkejä pihalle. Elsa pakertaa kuin muurahainen. Tuli jotenkin heti mieleen suomalainen ”suo, kuokka ja Justiina”. Peräänantamaton nainen. Elsan hoidossa kirkko onkin kasvanut ja voimistunut. Elsa hoitelee myös Hosea 2 -kalastusalustamme, joka on hinattu Mindoron saaren Oriental-puolelle palvelmaan siellä sijaitsevaa työkenttää.

Kiitän jokaista lahjoittajaa. Teidän avustuksenne eivät ole tyhjiin rauenneet, vaan niillä on saatu aikaan paljon. Saakoon Jumala runsaasti palkita teidän
sydämenne hyvyyden.

Terveisin,

Anne

 

©2009-2024 Hosea Ministry International Ltd