| UUTISKIRJE MARRASKUU 2016
Hei, ystävä!
Sydämelliset terveiset Filippiineiltä!
Kaikenlaiset kiireet ovat viivyttäneet uutisten kertomista, mutta tässä niitä nyt lopulta tulee. Suuri rukousvastaus on ollut lentojen alkaminen Manilasta Mamburaoon marraskuun lopussa, ensi alkuun kaksi kertaa viikossa. Ennen kuin uskalsimme alkaa rakennuttaa motellia, jonka tarkoitus on siis palvella myös ammattikouluna nuorille, pyysin Herralta merkkiä, koska ajatuskin näin isosta urakasta huimasi. Pyysin lentojen aloittamista hylätyllä lentokentällä, jolla ei tuolloin ollut muuta kuin polvenkorkuinen ruoho kiitorataa peittämässä. Ajattelin, että tällainen rukousvastaus olisi melkoinen urakka Herrallekin, mutta eipä kulunut kuin pari kuukautta, niin kentän omistaja ilmoitti aloittavansa lentokoulun, kiitorata kunnostettiin, ja pian pörräsi pikkukoneita ilmassa lento-oppilaineen. Toki iloitsin jo tästä, mutta ihan tyytyväinen en ollut, tämähän oli vasta puolikas vastaus pyyntööni. Tuolloin tuntui siltä kuin olisin ollut tekemässä Pietarin hyppyä veneestä vesikävelylle, mutta rakennustyöt päätettiin joka tapauksessa aloittaa. Nyt siis loppuosakin Herralta pyydetystä merkistä on toteutunut, ja isommat lentokoneet alkavat liikennöidä jo tämän vuoden puolella!
 |
 |
| Hoteli/opisto projektimme rakenteilla |
Saaren virkamiehet juhlassamme |
Rakenteilla oleva motellimme sijaitsee aivan kiitoradan päässä, ja tämän tähden sen alkuperäisestä suunnitelmasta jouduttiin pudottamaan ylin kerros pois. Tämä ihmetyttää hieman, sijaitseehan Manilan lentokenttäkin keskellä kerrostaloja. Pastori Sonion päätöksestä rakennukseen laitettiin kuitenkin kaksinkertainen perustus, joka kestäisi neljäkin kerrosta. Keskustelimme Sonion kanssa asiasta, ja hän sanoi, että säännöt vaihtuvat Filippiineillä riippuen siitä, kuka hallitsee. Muutama vuosi eteenpäin, ja säännöt muuttuvat taas. Jos kerroksia silloin tarvitaan enemmän, niin perustukset ainakin kestävät useamman kerroksen.
Suunnitelmissa on saada aluksi pohjakerros käyttöön. Eipä tuo muusta ole kiinni kuin varoista. Kaikki muukin on ollut uskonvaraista, ei tämä sen kummempaa ole nytkään. Usein ihmettelen, miten kummassa kaikki ne, jotka keräävät varoja omaan kukkaroonsa, rikastuvat. Sen sijaan työ, jossa kaikki menee, mihin pitääkin, kärsii varojen puutteesta ja samaan aikaan työ vain laajenee… Ovet ovat meille avoinna kaikkialle.
Vietimme Mindoron saarella Hosea-koulujemme 10-vuotisjuhlia. Pääkoulumme juhliin saapuivat
kaupungin ja saaren merkkihenkilöt, mm. varakuvernööri, kuvernööri, kaupunginjohtaja ja varakaupunginjohtaja. Hosean työ on tullut tunnetuksi, ja meitä arvostetaan saarella. Erityisesti iloitsin ensimmäisistä oppilaistamme, nyt nuorista aikuisista, jotka tulivat julkisesti kiittämään mahdollisuudesta koulunkäyntiin.
Iloitsin myös Suomen tiimistä Ulla Kilpiöstä ja Jaana Jukaraisesta. Heidän panoksensa lähetystyössä oli upea. Ulla ja Jaana olivat ihmetyksen aihe, minne ikinä menimmekin: kaksi pitkää (175 ja 173 cm) valkoista blondia. Saarelaiset ulottuvat heitä vain olkapään tasolle. He saivat uuden nimen, "Annen enkelit". Yritin lohduttautua, että itse olen kutistunut vain sen tähden, etten erottuisi paikallisista. Kiitos, ladyt, hienosta evankeliumin työstä! Ullan ja Jaanan sanoma meni tehokkaasti perille. Vierailimme Hosean seurakunnissa ympäri saarta ja alkuperäisheimojen luona. Jumalan Sanan lisäksi veimme ruoka-avustuksia ja vaatetta heimoille, niin kuin Raamattu kehottaa.
 |
 |
| Tyyppillinen heimo asumus |
Ulla/Jaana ja opettajia |
Cabacungan Hosea-seurakuntamme kokoontuu jo vastarakennetussa kirkossaan. Se ei ole täysin valmis, sillä siinä on maalattia ja ovien ja ikkunoiden kohdalla vain aukot, mutta ero viimevuotiseen pressukattoon, joka lepatteli bambukeppien varassa, on suuri. Toinen Hosean kirkkorakennus on valmistumassa lähelle St.Cruzia, ja olemme saaneet myös lahjoituksena ison tontin tulevaisuutta varten toisaalta. Olemme ilmeisesti Herran suosiossa, koska paikalliset viranomaiset näin auliisti antavat meille tontteja käyttöömme. Kunpa vain saisimme rakennukset niille pystytetyksi, niin paikkakuntien asukkaat saisivat kuulla Jumalan Sanaa kotiseudullaan.
Cabacunga-kirkkomme tekee ahkeraa työtä alkuperäisheimojen parissa. Työ aloitettiin nollasta viemällä heimoille käytännön apua. Heimolaisten luottamus on voitettu, ja he ovat nähneet, että todella välitämme heistä. Pastoripari käy heimon luona kolme kertaa viikossa opettamassa Jumalan Sanaa, ja koulutunnit on myös aloitettu sekä lapsille että aikuisille.
Hosealla on jo 16 pastoria, ja jokainen kiertää evankelioimassa ympärillä olevia alueita tavoittaen myös eristyksissä asuvia heimoja. Pastori Celsa Bulalagaon heimokirkostamme on aloittanut työn uudella heimoalueella. Kunpa meillä vain olisi varoja perustaa näillekin heimoille koulu ja seurakunta, sillä Jumala on avannut ovet joka suuntaan! Hosean seurakunnat kasvavat vauhdilla. Ehkä meillä on siunaus työssä juuri sen tähden, ettemme pyydä itsellemme mitään ja julistamme Kristusta niille, jotka maailma on unohtanut. Länsimaalainen ei ehkä ymmärrä, että maailmassa on vielä heimoja, jotka elävät eristyksissä mediasta. Ne eivät tiedä, onko maapallo pyöreä vai pannukakku: maailma on ympärillä olevat vuoret. Australia tai Finland - ne ovat molemmat jossain siellä, noin seitsemän joen ylityksen ja viikon jalkamatkan päässä.
Koska lapsia oli paljon ja aikuisetkin lapsen tasolla, päätin eräälle heimolle kertoilla lasten taivaasta. Alku meni hyvin, kunnes tultiin eläimiin. Kerroin, että taivaassa voi jopa ratsastaa vauvaelefantilla. Hiljaisuus. Kukaan ei tiennyt, mikä on elefantti. No entä leijona? Ei, sekään ei ollut tuttu. Sanoinpa minkä eläimen tahansa, tuli aina päänpudistus: eivät nämä olleet koskaan elämässään nähneet kuvia vieraista eläimistä, kun ei ole telkkaria tai tietsikkaa. Mitäpä niillä, kun ei ole sähköäkään. Viimein välähti mieleeni Filippiinien kansalliseläin carabao (vesipuhveli). ”Taivaassa voi ratsastaa vauva-vesipuhvelilla!” Iloa syntyi kuulijoissa… ja vähän hämmennystäkin: "Eihän toi oo mitään, meillä on jo vesipuhveli!” Voi minun läntisiä aivojani! Ainakin Pastori Soniolle ja muutamalle muulle riitti tästä viikoksi naurua.
Upeaa oli myös nähdä, kuinka Jumala jälleen paransi sairaita. Eräs syöpää sairastanut kertoi, että kun hän rukouksen jälkeisenä päivänä meni lääkäriin ja häneltä otettiin asianmukaiset kokeet, syöpää ei enää löytynytkään! Se oli hävinnyt yön aikana. Siinä oli lääkärillä ihmettelemistä. Ihmeitä tekevä on meidän Herramme!
 |
| Lentokentä |
Opettajamme Daisy säteili iloa. Hän oli vuosia kärsinyt lapsettomuudesta, mutta jonkin aikaa sitten rukoilin hänen puolestaan ja sain profeetallisen sanan raskaudesta. Hän tuli raskaaksi tämän jälkeen, ja hänelle syntyi poikavauva. Eräs toinenkin nainen kertoi vastaavan uutisen: hän tuli rukouksen jälkeen raskaaksi.
Huoneeni oven takana on aina pieni jono, heti kun olen paikalla. En väsy rukoilemaan, sillä rukous on minullekin kuin energialataus, ja väsymys on hetkessä poissa. Suosittelen muillekin tätä taivaallista vitamiinitablettia. Kun palvelet muita, tulet itse siunatuksi.
Sydän riemuitsee koulukkaistamme, jotka kolmivuotiaan tarmolla aloittavat ekan kouluvuotensa, jatkaen Hoseassa 5-6 -vuotiaiksi. Valitettavasti emme voi ottaa kaikkia kouluihimme, vaikka äidit itkien anovat paikkaa lapsillensa. Ymmärrän heidän surunsa, mutta kapasiteettimme ei riitä kaikille halukkaille. Pystymme kustantamaan opetusmateriaalin tietylle määrälle lapsia (kaikki on heille Hosea-kouluissa ilmaista). Luokkiin ei myöskään saa sijoittaa kuin tietyn määrän oppilaita. Nyt jo lapset käyvät ikäryhmittäin koulua eri vuoroissa, jotta tilat riittäisivät.
Paljon olisi vielä kerrottavaa, mutta tässä päällimmäisiä uutisia. Hauskana lisänä lopuksi, että jostain kumman syystä joku Mamburaon kaupungissa keksi painaa Hosean logoja t-paitoihin… ja tästä tuli paikallinen muoti-ilmiö! Vaikka meillä ei ollut asiaan mitään osuutta, niin meneehän tuo tieto olemassaolostamme tälläkin tavalla eteenpäin.
Olen kiitollinen kaikista opettajistamme ja pastoreistamme. Jumala on siunannut meitä hyvällä, osaavalla henkilökunnalla niin Filippiineillä kuin Tongallakin, lainkaan unohtamatta suomalaisia vastuunkantajia ja niitä, jotka ovat uskollisesti olleet mukana lahjoittajina, esirukoilijoina ja eri työtehtävissä! KIITOS, vaikka sanat tuntuvatkin köyhiltä eivätkä riitä kuvaamaan kiitollisuutta, joka nousee sydämestäni.
Anne
Siunauksin, Anne
Lääkintämissiossa hoideltiin 450 potilasta. Vuokrasimme paikallisen linja-auton
kuljettamaan Gamotin mangya-heimolaisia Bulalacaon heimokirkkoomme, jossa
missio pidettiin, sillä monet lapset ja vanhukset olivat liian heikossa kunnossa
tehdäkseen matkaa jalan. Juuri nyt on flunssa-aika, ja monilla heimolaisilla on myös vikaa keuhkoissa. He asuvat vuorilla risumajoissaan, joissa on kylmää tällä hetkellä. Lisäksi heikko ravinto alentaa immuniteettia, joten kokonainen sairauksien kirjo oli meitä vastassa. Olen todella kiitollinen lääkärille ja hammaslääkärille. He raivasivat kiireiseen aikatauluunsa tilaa varta vasten Hosean lääkintämission tähden.
|
